ANTI -festivaalin filmit eivät tarjoa ainoastaan lepuutusta festivaalin teoksia ahkerasti kiertävän yleisön jaloille, vaan elokuvien tarkoitus on tukevoittaa ja laajentaa tapahtuman sisällöllisiä tavoitteita. Tänä vuonna liikutaan Acconcin 1970-luvun legendaarisista keho-videoista Thijssenin peilailujen kautta valikoimamme tuoreimpaan näkökulmaan New Yorkista, jossa ajellaan polkupyörällä poliisin, liikenteen, lain ja median seassa.
Vito Acconci:
Full Circle (1973)
33:00 min
video, black & white
“Kuljen kehää kameran ympärillä: joskus olen kuvassa, joskus en, toisinaan vaihdan suuntaa, poistun kuvasta toiselta puolelta ja palaan kuvaan samalta puolelta. Paikka vaihtuu noin viiden minuutin välein: kehäni jatkuu, vaikka tausta vaihtelee: paljaat seinät – nurkka, jossa on ikkuna yhdellä seinällä – ulkona katolla, taivas taustana – ulkona terassilla, muita rakennuksia ja ikkunoita taustana – sisällä olohuoneessa, kirjahylly ja sohva taustalla.“
Theme Song (1973)
32:30 min
video, black & white
“Kuten hiljainen, yksityinen yö: tyynyjä olohuoneen lattialla – mukana nauhuri, juuri kuvan ulkopuolella, juuri ulottuvilla. Makaan lattialla, olen asettunut “sinua” kohti, “sinun” alapuolellesi, soittaakseni nauhurilla kappaleen. Musiikki luo tunnelman, ne aloittavat taipaleeni: nämä ovat suhteemme alkunuotit.
Soitan suhdettamme. Soitan sen kokonaan, loppuun asti.”
Vito Acconci (s. 1940) asuu New Yorkin osavaltiossa Brooklynissä. Acconci työskenteli aiemmin fiktion ja runouden parissa. Hän käytti ensimmäisissä taiteellisissa töissään 60- luvun loppupuolella ja 70-luvulla performanssia, valokuvia, elokuvaa ja videota itseanalyysin ja henkilöiden välisten suhteiden välineinä. Hänen ääni- ja videoinstallaationsa 1970-luvun puolivälissä muuttivat näyttelytilan yhteiseksi tapaamispaikaksi. Acconci siirtyi 1980-luvun puolivälissä arkkitehtuuriin, maisemakeskeiseen työhön sekä teolliseen suunnitteluun; hän perusti vuonna 1988 Acconci Studion, joka on teoreettiseen suunnittelu- ja rakennustyöhön perustuva työpaja.
Tony Thijssen:
Surface
“Surface -teos tuo katsojan eteen peilit, jotka on asennettu joko oikeisiin tai näyttämölle tuotuihin wc-tiloihin. Jos satut vilkaisemaan näihin peileihin, niin voit ihmetellen todeta, että niistä näkyykin joku aivan muu! Soikeissa peileissä kuvastuvat ihmiset - jotka ovat siis joku muu kuin sinä – siivoilevat, poseeraavat, ihastelevat tai tutkiskelevat omaa itseään. Thijssen kuvasi heitä yksipuolisen peilin avulla World Trade Centerissä iT-diskon wc-tiloissa ja muutamissa solarium-keskuksissa. Surface on hämmentävä ja vieraannuttava kokemus, josta et tunnista itseäsi etkä tunne yhteyttä peileistä heijastuviin vieraisiin olentoihinkaan, jotka eivät edes oikeasti ole siellä ja jotka joko katsovat lävitsesi tai suoraan ohitsesi… “
Still we ride
37 min
dokumentti: In Tandem Productions/a documentary by In Tandem Productions
ohjaus/directed by Elizabeth Press, Andrew Lynn, Christopher Ryan
elokuva pyöräilemisestä, poliisista, liikenteestä, laista, mediasta ja USA:n ’first amendment’-laista (määrittelee mm. uskonnon- ja sananvapauden)
Perjantaina 27. elokuuta 2004 vain muutamaa päivää ennen republikaanien puoluekokousta käynnistyi massiivinen poliisioperaatio. Aamuun mennessä pidätettiin 264 henkilöä. Kyseessä oli yksi laajimmista massapidätyksistä New Yorkin kaupungin historiassa – vaikka pidätetyt eivät olleet tehneet mitään laitonta.
Still We Ride on dokumentti, johon on taltioitu tämän elokuisen matkan iloista tunnelmaa ennen pidätysten alkamista ja sitä seurannutta kaaosta. Elokuva käsittelee kansalaisoikeuksia, valvontaa, valtavirtamedian voimaa ja vaihtoehtoisten matkustustapojen etuja.